Apteekkiemäntä Helena Ahponen loihtii apteekkitiimille apetta, pitää Nurmeksen Porokylän apteekin siistinä ja avustaa myös varastonhallinnassa. Nykyään harvinainen ammatti on voimissaan Porokylän apteekissa, jossa on ollut apteekkiemäntä perustamisestaan saakka.
”Helena on apteekin sydän. Hänen poissaolonsa huomataan heti, ei ainoastaan siivousvuorojen tuuraamisessa, vaan myös hyvin yksipuolistuneessa ruokavaliossa omien eväiden turvin.”
”Helenan kanssa on luonteva keskustella, eikä aiheen tarvitse liittyä edes suoraan töihin. Toisinaan juuri hänen kanssaan saa sen pienen hengähdystauon kiireisenkin työpäivän keskellä. Helena välittää ja kyselee kuulumisia. Jos haluaa jakaa ilot tai surut, hän iloitsee, lohduttaa, kuuntelee sekä kannustaa.”
Lämmin ja ahkera ihminen, jolla on suuri merkitys apteekin toiminnalle. Sellaisena Nurmeksen Porokylän apteekin työkaverit kokevat apteekkiemäntä Helena Ahposen, joka on työskennellyt apteekissa apteekkiemäntänä vuodesta 2010 saakka.
–Armeija marssii vatsallaan, naurahtaa apteekkiemäntä Ahponen, kun mietitään hänen työnsä merkityksellisyyttä apteekkiarjessa.
Apteekkiemäntä lisää työhyvinvointia – ja parantaa asiakaskokemusta
Apteekkiemännän rooli polveutunee aikaan, jolloin apteekkari perheineen asutti apteekkirakennusta, ja perheen taloudenhoitaja hoiti myös apteekkitilan asioita. Nykypäivän kustannussäästöjen keskellä moni apteekki on ulkoistanut niin siivouksen kuin pihatyötkin huoltoyhtiöille. Ruokahuolto taasen toimii omilla eväillä.
Porokylässä on tiettävästi nautittu apteekkiemännän työnjäljestä aina apteekin perustamisesta, vuodesta 1954 saakka. Helena Ahponen aloitti apteekissa kolme apteekkaria sitten. Työnkuva on hyvin laaja: siivouksen ja pihatöiden lisäksi apteekkiemäntä auttaa varastonhoidossa esimerkiksi reseptilääkkeitä hyllyttäen, huolehtii lääkejätteiden kierrätyksestä ja dokumenttien hävittämisestä sekä apteekkilaisten ruokailuista.
–Päivä alkaa aamulla puoli seitsemän aikaan pihatöillä ja siivouksella. Talvisin luon lumet ja hiekoitan sisäänkäynnin ja kesäisin laitan kesäkukat kuntoon, apteekkiemäntä Ahponen kuvailee.
Sen jälkeen Helena poikkeaa kaupassa täydentämässä päivän ruokatarpeita ja ryhtyy kokkailuhommiin. Keittiössä valmistuu useampi ruokalaji höysteineen, joista Ahponen antaa esimerkin:
–Tällä viikolla on puuropäivä ja tarjolla on kauramannapuuroa appelsiinikiisselillä. Pöytään katetaan myös tonnikalapiirakkaa ja kahta, kolmea eri salaattia. Loppuviikolle suunnittelin broilerilasagnea.
”Valmis, lämmin ruoka on erityinen etuoikeus, joka auttaa työssäjaksamisessa ja monipuolistaa päivän ravitsemusta”, kirjoittaa Porokylän apteekin apteekkilainen. Itsetehdyn lounaan tarjoaminen henkilökunnan työtyytyväisyyttä ja jaksamista tukemaan on nykypäivänä harvinaista herkkua.
Lounasserviisin jälkeen Helena siirtyy tarvittaessa auttamaan lääkkeiden hyllytyksessä tai muissa avustavissa varastonhallintatöissä. Lopuksi hän vielä valmistelee iltapäiväkahvit taukotilaan – ja saattaa leipaista kahvien kyytipojaksi jotain makeaa ja suolaista. Laskiaispullat Hellu tekee aina itse, mutta joskus hän oikaisee leipomisessa ja kipaisee naapurista Pielispakarin leipomosta herkkuja pöytään.
–Ei tule nälkäkiukkua ja jaksaa paremmin palvella ja neuvoa asiakkaita, kun ei vatsa kurni!
Lisäarvo näkyy pitkinä työsuhteina
Porokylän apteekin apteekkari Mari Suonio ryhtyi luotsaamaan apteekkia kolme ja puoli vuotta sitten. Apteekkiemännän rooli oli tuttu Suoniolle aiemmasta apteekistaan ja hän halusi ehdottomasti säilyttää emännän Porokylän apteekissa.
–Apteekkarivaihdoksen aikana tiimiläisillä oli suuri huoli siitä, jatkaako apteekkiemäntä apteekilla vai ei. En itse tarkastele roolia euroina vaan lisäarvona, jonka se tuo apteekin viihtyvyyteen niin työntekijöille kuin asiakkaillekin, apteekkari Suonio kuvailee.
Suonio uskoo apteekkiemännän lisäarvon näkyvän apteekin työsuhteissa: Porokylän apteekilla viihdytään pitkään. Helenan apteekkiemäntää ja talonmiestä yhdistelevä rooli on niin kokonaisvaltainen, että sen puuttumisen kyllä huomaa.
–Kun Hellulla on loma, niin kyllähän meillä on melkeinpä keripukki viikon päästä, apteekkari Suonio vitsailee nauraen ja kehuu Helenan kokkaustaitoja:
–Hellu saa loihdittua hyvin yksinkertaisista aineksista uskomattoman maukasta, monipuolista ja terveellistä ruokaa.
Apteekkiemäntä on katoava luonnonvara
Työntekijöiden apteekkiarkea helpottava apteekkiemäntä on olennainen osa Porokylän apteekin tunnelmaa. Apteekkiemäntien lukumäärää ei ole virallisesti tilastoitu. Apteekkariliiton yli vuosikymmenen takaisesta kyselystä kuitenkin ilmeni, että vuonna 2011 omia keittäjiä tai ruokaloita oli suomalaisapteekeissa vain noin 20. Apteekkiemäntien kohdalla voidaankin puhua vähenevästä ammattikunnasta, eräänlaisesta Suomen farmasiamaailman katoavasta luonnonvarasta.
Mitä ammatin myötä katoaa?
–Ainakin kodinomaisuus ja viihtyvyys heikkenevät. Nehän eivät lähde ulkoisista puitteista, vaan apteekin sisäisestä viihtyvyydestä – ihmisistä, joita apteekissa on töissä, henkilökemiasta ja tunnelmasta, Porokylän apteekkari Mari Suonio uskoo.
Apteekkari haluaisi pitää Helenan tiimissään niin pitkään kuin mahdollista. Apteekkiemäntä Ahposella ei ole mikään kiire pois työstään.
–Nautin työstäni kovasti, se on sopivan itsenäistä. Lisäksi apteekilla on hyvä työilmapiiri ja töihin on mukava tulla joka aamu, Ahponen kertoo.
Palataan vielä apteekkilaisten lausumiin Helenan merkityksestä. ”Helena on apteekin sydän” – se on paljon sanottu.
–Suuren pestin sain – ai ihan apteekin sydän! Kyllähän työkavereiden kommentit sydäntä lämmittävät ja saivat liikuttumaan, Helena herkistyy.